Väinämöinen ja aino

She looks for him and finds the child.

– Onhan tässä Odinin Sotureita, ja Joensuussa on perustettu sille vastaryhmä, Kyllikit, jonka nimi on Kalevalasta. He succeeds in catching the elk of Hiisi and harness its gelding. Mitä Aino-taru oikeastaan kuvasi? Hänestä ei myöskään ole sanomaan äidilleen ja Väinämöiselle rauhallisesti ja suoraan, että hän ei halua vanhan miehen vaimoksi vaan hän itkee ja oikuttelee ja kulkee lopulta dramaattisesti yksinään synkkiä saloja.

Muodonmuutoksen jälkeen tapahtuu kuitenkin muutos: kun hyljenainen saa Estésin tarinassa takaisin alkuperäisen nahkansa, hän palaa kotiinsa veteen ja löytää taas alkuperäisen, onnellisen itsensä.

Kun seitsemän vuotta on kulunut, mies yrittää pyörtää päätöksen, mutta hyljenainen saa lopulta nahkansa ja palaa veden maailmaan.

Estésin mukaan hylkeennahan menetyksessä on kyse eräänlaisesta kokeesta tai initiaatiosta, joka opettaa naista lopulta puolustamaan omaa itseä. Myöhemmin Väinämöinen kalastaa Ainon ahvenena veneeseensä, mutta Väinämöinen ei tunnista morsiantaan.

The boy is brought up in Untamo’s house as a servant. Originally, the word hiisi referred to a sacred grove of pre-Christian times, a holy place set apart from the secular world.

Ilmarinen

Smith Ilmarinen, Seppo Ilmarinen, ‘the everlasting craftsman’, appears in more than a half of the poems of the Kalevala.

Yet for Lönnrot to show the antagonism between Kalevala and Pohjola, he needed to underscore the malevolence of this female character; indeed, he found this evil connection in the charms depicting ‘the whore, the mistress of Pohjola’, as the source of diseases.

Filatovia ripittänyt, Professorin ajatuksia -blogia pitävä ammattitukija-nimimerkki väitti puolestaan, että Väinämöinen olisi pelastamassa hukkuvaa Ainoa.

The name Annikki comes from the name Anna, the name of Saint Anne, Mary’s mother, known from apocryphal writings and the tradition of the Christian church.

She became an immensely popular saint in the Western Church from the fourteenth century onwards, and she was also recognised in the Eastern Church. Though famed for her beauty, Kyllikki is a difficult conquest, thus presenting Lemminkäinen with a challenge.

Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa runouden ja lyriikan käyttöön on kuitenkin suhtauduttu nuivasti. Mutta niin tietäjä kuin hän onkin, hän ei tunnista saalista vaan tarttuu puukkoon paloitellakseen sen kuin minkä tahansa kalan. Shamanistic features structure the plot of this deliciously macabre poem about paying a visit to Vipunen.

Poem 50 ends with Väinämöinen’s leave-taking; in the folk poem a foundling accuses Väinämöinen of incest, insulting him and compelling him to leave. Vuosisadan lopun kansainvälistä maalaustaidetta leimasi menneisyyttä romantisoiva ote ja mytologinen Kalevala-tarusto sopi ajan henkeen täydellisesti. His name probably comes from the northern Finnish dialect word joukhanen, which means a swan.

Kullervo

The section about Kullervo (poems 31–36) forms a long epic sequence (2196 lines) in the Kalevala.

The folk poems at the basis of the Lemminkäinen sequence include both shamanistic elements and motifs from medieval visionary literature (e.g.